Selän, hartian & rintakehän alueen lihaksia
rhomboideus
- m. rhomboideus minor eli pieni suunnikaslihas
- m. rhomboideus major eli iso suunnikaslihas
| Otsikko 1 | Otsikko 2 |
| Lihasten lähtökohdat (origot): |
-Processus spinosus C7–Th5 • okahaarakkeet C7–Th5 (osassa lähteitä C6–Th4) Rhomboideus minor: -Lig. nuchae • niskaside -Processus spinosus C7–Th1 • okahaarakkeet C7–Th1 (C6–C7) Rhomboideus major: -Processus spinosus Th2–Th5 • okahaarakkeet Th2–Th5 (Th1–Th4) |
| Lihasten kiinnityskohdat (insertiot): | -Margo medialis scapulae • lapaluun sisäreuna |
| Tehtävät: |
-Lapaluun retraktio (taaksevienti) -Lapaluun elevaatio (kohottaminen) -Lapaluun mediaalirotaatio (sisäkierto tai alaskiertyminen), jolloin lapaluun nivelkuoppa kääntyy alaspäin.Toiminnallinen tehtävä: -Lapaluun asennon hallinta yhdessä muiden lihasten, esimerkiksi etummaisen sahalihaksen (m. serratus anterior) kanssa |
| Hermotus: | -N. dorsalis scapulae (C4, C5) |
Kuva xx.xx rhomboideus lihaksen lähtökohdat & kiinnityskohdat (Kuva: Timo Mäki)
Lihaksen anatomia: lähtö- ja kiinnityskohdat sekä rakenne
Pieni suunnikaslihas sijaitsee ylempänä verrattuna isoon suunnikaslihakseen. Pienen suunnikaslihaksen lähtökohdat ovat okahaarakkeet kaularangan alimmassa nikamassa (C7) ja rintarangan ylimmässä nikamassa (Th1) sekä kaularangan nikamiin kiinnittyvässä niskasiteessä. Iso suunnikaslihas lähtee neljästä rintarangan okahaarakkeesta, alkaen toisesta rintanikamasta ja ulottuen viidenteen (Th2 – Th5). Lähtökohtien tarkka sijainti voi vaihdella yksilöiden välillä, mikä heijastuu vaihteluna anatomian lähdeteoksissa.
Suunnikaslihasten lihasrungot kulkevat selkärangasta alaviistoon kohti lapaluuta, muodostaen niille ominaiset suunnikkaan muotoiset rakenteet. Suunnikaslihakset kiinnittyvät lapaluun sisäreunaan, ulottuen lapaluun alakulmasta sen harjun tasolle asti. Iso suunnikaslihas, jonka lihasrunko on leveämpi, kiinnittyy laajemmalle alueelle lapaluun sisäreunassa ja alemmaksi kuin pieni suunnikaslihas. Molempien lihasten yhdistetty muoto muistuttaa hieman joulukuusta.
Tietyillä henkilöillä suunnikaslihasten lihasrungot voivat olla niin yhteen sulautuneita, että niiden erottaminen toisistaan voi olla haastavaa. Kuitenkin yksilölliset erot anatomisessa rakenteessa voivat vaihdella tässäkin asiassa.
Syvyyssuunnassa suunnikaslihakset sijaitsevat epäkäslihaksen alla ja ylemmän takimmaisen sahalihaksen, pään ja kaulan ohjaslihasten sekä selän ojentaja- ja syvälihasten päällä.
Lihaksen tehtävät ja toiminnallinen anatomia
Suunnikaslihasten ensisijaiset tehtävät liittyvät lapaluun ja hartian taaksevetoon sekä lähentämiseen selkärankaan päin. Ne myös auttavat lapaluun kohottamisessa. Osa lihasten toimintaa on myös lapaluun kiertäminen alaspäin, mikä kääntää lapaluun nivelkuoppaa alaspäin. Tämä liike on olennainen olkanivelen tehokkaalle ja optimaaliselle toiminnalle.
Lisäksi suunnikaslihasten toiminnallisiin tehtäviin kuuluu lapaluun neutraaliasennon hallinta, jolla on merkittävä vaikutus olkapään ja hartian asennon säätelyyn. Lapaluun hallintaa se tekee useiden muiden lihasten kanssa yhteistyössä.
Lihaksiin liittyviä ongelmia
Suunnikaslihasten ylikuormitus on melko yleinen ongelma, joka voi ilmetä lisääntyneenä lihastonuksena tai arkuutena lihaksia palpoidessa. Tyypillisesti lihaksiin voi kohdistua pitkäkestoista venytyskuormitusta, erityisesti kun hartiat ovat eteenpäin työntyneet huonon ryhdin seurauksena. Pitkäkestoinen staattinen asento, kuten näyttöpäätetyöskentely, voi myös johtaa lihasten toimintahäiriöihin tai kiputiloihin.
Tällaisia ongelmia voidaan tehokkaasti vähentää asianmukaisen ergonomian ja lihasten vahvistamiseen tähtäävän harjoittelun avulla. Suunnikaslihasten ongelmat saattavat heikentää liikkuvuutta ja aiheuttaa kiputiloja, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti asiakkaan toimintakykyyn ja kokemukseen hyvinvoinnista.
Lihaksen sijainnin määrittäminen ja palpaatio
Suunnikaslihasten palpointi onnistuu parhaiten, kun asiakas on vatsamakuulla tai istumassa. Ennen palpointia on hyvä ensin paikantaa lihaksen lähtö- ja kiinnityskohdat, jotka löytyvät kaula- ja rintarangan okahaarakkeista sekä lapaluun sisäreunasta. Lihaksen ylempänä lähtökohtana toimiva seitsemäs kaulanikama on helppo tunnistaa, sillä sen okahaarake on selvästi tunnusteltavissa. Tämä auttaa hahmottamaan lihaksen sijainnin ja reitin.
Palpointi kannattaa suorittaa poikittaisella otteella, joka helpottaa lihaksen tunnistamista myös pinnallisemman lihaskerroksen läpi. On olennaista välttää lapaluun liikuttamista palpointia tehdessä, sillä tämä voi jännittää pinnallisempaa lihaskerrosta ja tehdä lihaksen palpoinnista haastavampaa.