Selän, hartian & rintakehän alueen lihaksia
m. latissimus dorsi
| Otsikko 2 | |
| Lihaksen lähtökohdat (origot): |
-Fascia thoracolumbalis • lanneselkäkalvo
-Processus spinosus Th7–L5, mon. proc. spinosi • rintarangan alaosan ja lannerangan okahaarakkeet Th7-L5 -Os sacrum • ristiluu -Crista iliaca • suoliluun harju -Costae 9–12 • kylkiluiden 9–12 takapinta -Angulus inferior scapulae • lapaluun alakulma |
| Lihaksen kiinnityskohdat (insertiot): |
-Sulcus intertubercularis humeri • olkakyhmyjen välinen uurre; crista tuberculi minoris • pienen olkakyhmyn harju |
| Tehtävät: |
-Olkanivelen extensio (ojennus)
-Olkanivelen adduktio (lähennys) -Olkanivelen mediaalirotaatio (sisäkierto) -Selkärangan tuki |
| Hermotus: | -plexus brachialis; n. thoracodorsalis (C6, 7, 8) |
Lihaksen anatomia: lähtö- ja kiinnityskohdat sekä rakenne
Leveä selkälihas saa alkunsa laajoista ja pääosin yhtenäisistä lähtökohdista selässä. Näihin kuuluvat kuuden alimman rintanikaman (Th7–Th12) ja kaikkien lannenikamien (L1–L5) okahaarakkeet, ristiluun takapinta sekä suoliluun harjun takaosa. Lihas kiinnittyy näihin rakenteisiin laajan lanneselkäkalvon kautta, jota myös pidetään yhtenä sen lähtökohtana. Lisäksi lähtökohtiin kuuluvat kolmen tai neljän alimman kylkiluun (9–12) takapinnat ja lapaluun alakulma.
Leveän selkälihaksen lihasrunko alkaa lähtökohdistaan hyvin leveänä, mutta ohuena lihaskerroksena ja kapenee kainaloa kohti. Yläosassaan lihaksen lihassyyt kulkevat lähes vaakasuorassa rintanikamista ja lapaluusta kohti lihaksen kiinnityskohtaa. Lihaksen lateraalireunan lihassyyt kulkevat puolestaan lähes pystysuuntaisesti kulkiessaan risti- ja suoliluusta kohti lihaksen kiinnityskohtaa. Lähestyessään kainaloa lihaksen massa kapenee ja paksuuntuu ja se muodostaa takimmaisen kainalopoimun sekä osan kainalokuopan (axilla) takaseinämästä.
Kiinnityskohtansa läheisyydessä leveä selkälihas muuttuu litteäksi ja leveäksi jänteeksi, joka kiertyy ympäri ennen kiinnittymistään olkakyhmyjen väliseen uurteeseen. Lihaksen kiinnityskohdaksi mainitaan usein myös pienestä olkakyhmystä alaspäin lähtevä harju, joka muodostaa olkakyhmyjen välisen uurteen sisäreunan. Iso liereälihas, joka toimii apulihaksena leveälle selkälihakselle, kiinnittyy lähelle sen kiinnityskohtaa, ja nämä lihakset toimivatkin yhdessä tiiviissä yhteistyössä.
Lihaksen tehtävät ja toiminnallinen anatomia
Leveän selkälihaksen keskeisiä tehtäviä ovat olkanivelen ojentaminen ja lähentäminen, erityisesti kun käsi on koukistettuna olkanivelestä, kuten tartuttaessa edessä olevaan tankoon. Lihas myös kiertää olkaniveltä sisäkiertoon.
Tämä lihas aktivoituu erityisesti yläraajan alas- ja taaksevetoliikkeissä, kuten ylätaljassa, uinnissa ja kiipeilyssä. Lihas mahdollistaa yläraajan tuomisen kehoa kohti, kuten ylätaljassa tankoa vedettäessä, tai päinvastoin, kehon tuomisen yläraajaa kohti, kuten kiipeilyssä. Urheilijat, jotka harjoittelussaan tekevät paljon tämän tyyppisiä liikkeitä, kuten uimarit, kiipeilijät ja CrossFit-harrastajat, heillä lihas voi olla hyvin voimakkaasti kehittynyt, mikä voi näkyä V-kirjaimen muotoisena vartalona.
Helppo muistisääntö lihaksen toiminnasta on 'ota jotain takataskusta', sillä tässä liikkeessä toteutuu olkanivelen lähennys, ojennus ja sisäkierto - liike, jotka ovat lihaksen tehtäviä. Lisäksi lihas toimii selkärangan tukena, joiden okahaarakkeista sen lähtee.
Lihaksen sijainnin määrittäminen ja palpaatio
Leveän selkälihaksen palpointi kannattaa suorittaa asiakkaan ollessa vatsamakuulla. Ennen palpointia on ensin tärkeää paikantaa useita anatomisia maamerkkejä: takimmainen kainalopoimu, lapaluun alakulma, seitsemännen rintanikaman okahaarake sekä okahaarakkeet tästä alaspäin, ristiluu ja suoliluun harjun takaosa. Nämä maamerkit auttavat hahmottamaan lihasrungon kulkua ja sijaintia.
Palpointi aloitetaan tyypillisesti takimmaisen kainalopoimun alueelta käyttäen sormien pihtiotetta. Tämän jälkeen asiakasta pyydetään ojentamaan käsivartta taakse ja lähentämään sitä kohti selkärankaa, kun terapeutti vastustaa liikettä. Tällöin voit tuntea lihaksen jännittyvän. Palpointia voi jatkaa kainalopoimusta kohti lihaksen lähtökohtia, mikä auttaa hahmottamaan lihaskerroksen paksuutta lanneselän alueella.