m. deltoideus
| Otsikko 1 | Otsikko 2 |
| Lihaksen lähtökohdat (origot): |
-Clavicula • solisluu lateraalisesti -Acromion • olkalisäke -Spina scapulae • lapaluun harju lateraalisesti |
| Lihaksen kiinnityskohdat (insertiot): | -Tuberositas deltoidea • hartialihaksen kyhmy olkaluussa |
| Tehtävät: |
-Kaikki osat: olkanivelen abduktio (loitonnus) -Lihaksen etuosa: olkanivelen fleksio (koukistus) ja mediaalirotaatio (sisäkierto) -Lihaksen takaosa: olkanivelen ekstensio (ojennus) ja lateraalirotaatio (ulkokierto) -Lihaksen etu- ja takaosa yhtäaikaa: olkanivelen adduktio (lähennys) |
| Hermotus: | -n. axillaris (C5, 6) |
Kuva xx.xx deltoideus lihaksen lähtökohdat & kiinnityskohdat (Kuva: Timo Mäki)
Lihaksen anatomia: lähtö- ja kiinnityskohdat sekä rakenne
Hartialihaksen etuosa lähtee solisluun lateraalisesta kolmanneksesta ja kulkee olkanivelen etupuolelta kohti olkaluuta. Lihaksen suurin osa, keskiosa, lähtee olkalisäkkeestä ja kulkee olkanivelen ulkosivulla, myös kohti olkaluuta. Takaosa puolestaan lähtee lapaluun harjun lateraalisesta osasta ja kulkee olkanivelen takapuolelta kohti olkaluuta.
Hartialihaksen lihassyyt suuntautuvat monipuolisesti lähtökohdistaan kohti olkaluun varren ulkosivun puoliväliin sijoittuvaa hartialihaksen kyhmyä, johon kaikki lihaksen osat kiinnittyvät lyhyen, mutta vahvan jänteen kautta. Jos laittaa kaksi kättä kuppi asennossa henkilön olkapään päälle, saa kohtalaisen kuvan lihaksen osien, erityisesti etu- ja takaosan kulusta.
Lihaksen lihasrungon ja ison olkakyhmyn (tuberculum majus humeri) välissä sijaitseva hartialihaksen alainen limapussi (bursa subdeltoidea) auttaa vähentämään kitkaa rakenteiden välillä.
Hartialihaksen lähtökohdat ovat samat kuin epäkäslihaksen (m. trapezius) kiinnityskohdat, ja näiden opettelu yhdessä helpottaa muistamista. Lihaksilla on myös vahva toiminnallinen yhteys, sillä epäkäslihas avustaa hartialihaksen toimintaa pitämällä hartian luita vakaasti paikallaan, jolloin hartialihas pystyy toimimaan tehokkaasti.
Lihaksen tehtävät ja toiminnallinen anatomia
Hartialihaksen päätehtävä on osallistua olkanivelen loitontamiseen, jossa kaikki sen osat toimivat yhdessä. Lihasta hermottavan kainalohermon (n. axillaris) vaurioituminen voi heikentää lihaksen toimintakykyä merkittävästi, johtaen heikentyneeseen kykyyn nostaa olkavarsi sivulle tai vaikeimmillaan estää sen kokonaan.
Lisäksi hartialihas kykenee liikuttamaan olkaniveltä monipuolisesti muihinkin suuntiin kuin pelkkään loitontamiseen. Sen etuosa tukee olkanivelen koukistamista ja sisäkiertoa, kun taas takaosa osallistuu ojentamiseen ja ulkokiertoon. Näin ollen hartialihas toimii myös omana vastavaikuttajalihaksenaan.
Olkanivelen ollessa neutraaliasennossa hartialihaksen loitonnusvoima on suhteellisen vähäinen. Supistuessaan se pyrkii vetämään olkaluun päätä ylöspäin ja lähentämään olkaniveltä. Tästä syystä olkanivelen loitonnusliikkeen alussa tarvitaan ylemmän lapalihaksen (m. supraspinatus) apua, jolla on tärkeä rooli loitonnusliikkeen aloittamisessa.
Hartialihaksen vakauttava vaikutus olkanivelessä on merkittävä. Se vastustaa liian voimakasta alaspäin suuntautuvaa liikettä ja vakauttaa horisontaalitason liikkeitä, toimien olkanivelen tärkeänä tukena ja vakauttajana.
Lihaksen sijainnin määrittäminen ja palpaatio
Hartialihaksen palpointi onnistuu parhaiten asiakkaan ollessa istuma-asennossa, mutta se on mahdollista myös selin- tai vatsamakuulla. Aloita paikantamalla solisluu, olkalisäke ja lapaluun harju, jotka ovat helposti tunnistettavissa olevia anatomisia maamerkkejä. Lisäksi on hyvä paikantaa olkavarren ulkoreunan puoliväli, mikä auttaa hahmottamaan lihaksen sijainnin.
Kun olet hahmottanut lihaksen raja-alueet, pyydä asiakasta loitontamaan olkaniveltä, samalla kun vastustat liikettä palpoinnin aikana. Usein paras loitonnus asento on käsi suorana sivulla. Tämä saa hartialihaksen jännittymään, mikä yleensä on helppo tuntea ja usein myös näkyvästi havaittavissa.